Lähes miljoona suomalaista elää köyhyys- ja syrjäytymisriskissä. Tilanne on vakava myös lapsiperheissä: Arviolta 130 000 lasta elää tällä hetkellä köyhyydessä. Ja se on paljon se.

Suurempi kysymys taitaakin olla se, miten tilanteeseen on päädytty ja onko siitä ulospääsyä? Hintojen nousu on vaikuttanut tilanteeseen merkittävästi, mutta ei se muutamakaan vuosi sitten mikään ideaali ollut. Suoraan asian voisi ilmaista siten, että Suomessa nyt vaan on pirun kallista asua. Yksin asuja voisi karsia kuluja lähes kaikesta, ääritapauksessa asua kesän teltassa ja kerätä ruokaa luonnosta saadakseen taloutensa taas kuntoon. Toista se on lapsiperheissä, jossa asunnoksi ei riitä yksiö eikä ruuaksi porkkana.

Talous ei kestä, koska...?

En usko siihen, että köyhyys olisi vain omaa syytä. Kaikille ei yksinkertaisesti käy niin hyvin ja joku saa aina potkut eikä löydäkään uutta työpaikkaa. Tai sairastuu, joutuu omaishoitajaksi, tekee konkurssin tai menettää muulla tavoin otteen elämästä ja omasta taloudesta. Osalla on elinkustannuksiin nähden yksinkertaisesti riittämättömät tulot.

Tiedetään myös, että köyhyys periytyy. Niitäkin tietysti on, joilla lähtökohdat olisivat hyvät, mutta rahat menevät päihteisiin eikä tulevaisuutta kyetä miettimään. Rankasti yleistäen: nuoret miehet syrjäytyvät ja alkavat käyttää päihteitä, naiset tuhlaavat shoppailuun ja ostavat velaksi. Sitten kun nuoruus alkaa olla ohi ja perheeseen tulee lapsia, menee sormi suuhun. Luotolle ehkä vielä saa, mutta kuinka pitkään? Jos ruokaa ja vaippoja aletaan ostamaan luotolle alkaa valo tunnelin päässä himmetä.

Monilla saattaa hetkellisesti tulla tilanne, jossa rahaa on käytettävissä vähemmän 1-2kk, mutta tilanne on ohimenevä. Suuri joukko elää kuitenkin elämää, jossa tili tulee - ja menee. Karkeasti on erotettavissa ryhmät 1 ja 2.

Ryhmä 1 (Yleensä yksineläjiä)

Tili tulee, ei kovin suuri, mutta siitä maksellaan ehkä loppukuusta otettuja velkoja ja hieman myöhässä olevia laskuja. Menot saadaan jollakin tavalla hoidettua. Ruokaa ostetaan kaappi täyteen eikä kaupassa murehdita tilipäivänä hintoja. Lisäksi alkoholia ja siitä mukavassa nosteessa taksilla keskustaan eli rahaa käytetään melko tunteettomasti tai ajattelemattomasti. Rahaan on kuitenkin olemassa jonkinlainen kosketuspinta eikä suurempia velkoja muodostu. Loppukuusta alkaa kuitenkin taas tehdä tiukkaa ja kavereilta kysellään 20-50e lainoja. Ryhmä 1 henkilöt yleensä jossakin vaiheessa havahtuvat tilanteeseen ja muuttavat tapojaan.

Ryhmä 2 (Yleensä lapsiperhe)

Tili tulee, usein jopa ihan hyvä sellainen. Asiat vaikuttavat olevan päällisin puolin hyvin. Kotona on tilaa, leluja ja kamaa. Ruokaa pöydässä. Aikuiset sen sijaan katsovat tilejä, menoja, velkoja, laskuja ja miettivät iltaisin, millä maksavat seuraavat osamaksuerät. Tilanne on joko kohtuullisen ok/paha tai katastrofaalinen. Osamaksuja on yleensä paljon. Luottokortit maksetaan tilistä, mutta jo yleensä viikon sisään niitä joudutaan taas käyttämään. Tilanteeseen ajatellaan tulevan helpotus sitten kun osamaksuja ja lainoja saadaan vähän pienennettyä. Yleensä lainat eivät kuitenkaan korkojen- ja jatkuvien uusien hankintojen vuoksi pienene. Tilanne pysyy vuosia samanlaisena. Ne, joilla tilanne on siirtynyt katastrofaaliseen ovat huomanneet, etteivät rahat enää riitä. Laskuja, velkoja ja eriä ei ole mahdollista maksaa. Laskuja yritetään joko uudelleenrahoittaa (onnistuu joskus, mutta kulutustottumukset harvoin siltikään muuttuvat) tai annetaan laskujen mennä ulosottoon. Joskus (onnekkaissa?) tapauksissa saadaan myytyä omaisuutta, jolla kuitataan velat ja aloitetaan puhtaalta pöydältä.

Tässä vain karkeasti eroteltuna kahdenlaisia tapoja joutua vaikeuksiin. Nämäkään eivät oikeastaan kerro sitä, miten tilanne pääsi syntymään. Oliko syynä ''helppo raha'' ja optimistinen näkökulma, että rahaa tulee tulevaisuudessa olemaan enemmän? Vai taloustaidot, joita ei ole?

Puutteellinen ymmärrys taloudesta ja rahasta

Kaikki eivät opi rahataitoja kotoa. Kaikki eivät saa niin hyviä eväitä elämään. Ja kuten yllä todettu, köyhyys periytyy. Mielestäni on kummallista, että asiaa ihmetellään, mutta ei kuitenkaan haluta tehdä laajempia muutoksia asiaan, kuten lisätä rahakasvatusta yhteiskunnallisella tasolla. Ja Suomessa niitä, jotka ovat saaneet tukea elämäänsä vanhemmiltaan - myös taloudellisesti - jotenkin halveksutaan. Eikö kuka tahansa vanhempi, jolla olisi mahdollisuus auttaa lapselleen vaikka ensiasunto, tekisi niin? Suomessa siis hyväosaisuuttakin pidetään jonkinlaisena katkeruuden aiheena.

Henkilö, joka ei ole oppinut nuoruudessa käyttämään rahaa ei todennäköisesti osaa käyttää sitä silloinkaan, kun muuttaa omilleen. Taloutta ei ymmärretä. Ei numeroita, menoja eikä tuloja. Ja kun asiaa ajattelee, jos on lapsena elänyt puutteessa eikä ole juuri koskaan saanut mitään ''ylimääräistä'' niin houkutus ostella asioita myöhemmin voi olla suuri. Arvottomuuden tunne voi seurata mukana pitkälle tulevaisuuteen ja tätä tunnetta voidaan yrittää paikkailla jatkuvalla ostamisella.

Katkaise velkaantumisen kierre

Olisi helppoa ajatella, että pian tilanne muuttuu. Pian velat vähenevät ja käyttöön jää taas enemmän rahaa. Pian tulee palkankorotus. Mutta entä jos niin ei käy? Mihin tilanne tulee johtamaan? Monet eivät halua katsoa totuutta silmiin, sillä se tarkoittaa rajua muutosta omiin kulutustottumuksiin.

Edellisten lainojen ja velkojen makselu uusilla lainoilla on turmion tie. Sille tielle ei kannata lähteä. Ainoa pidemmällä aikavälillä toimiva keino on henkilökohtainen talouskuri. Ja siinä tarvitaankin rohkeutta, sillä oma talous on uskallettava kohdata rehellisesti ja sitten kylmän viileästi todeta, että tilanne on nyt tämä. Mitä tehdään?

Useimmat ihmiset laittavat pään per... pensaaseen kun alamäki alkaa. Laskuja ei avata. Tilannetta ei haluta nähdä. Sama asia tapahtuu myös vaikkapa painon kanssa. Kun paino lähtee nousuun (tai on jo hälyttävissä lukemissa) niin ei ihminen halua niitä lukuja katsella. Mutta tilanne ei useinkaan parane sillä, että asian jättää vähän hautumaan. Päinvastoin. Sitäkään ei siis kannata kokeilla.

Talouskuri - miten selvitä?

1. Kohtaa totuus. Missä mennään? Mihin kaikkialle olet velkaa? Onko asunto lähdössä alta? Miten paha tilanne oikeasti on?
2. Hengitä syvään.
3. Mieti vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja kannattaa pohtia myös siltä kantilta, että mitä neuvoja itse antaisi samassa tilanteessa olevalle ystävälle. Onko myytävää omaisuutta? Saako laskuihin maksuaikaa ja näin hoitaa ne pois? Onko tuloja, mitä pakollisia menoja?
4. Tee suunnitelma. Paljonko velkaa on? Miten sen voi maksaa pois? Riittääkö parin kuukauden kiristys ja lisätyöt? Voiko vanhemmat lainata ja maksaa velat pois, jolloin korot eivät enää kasvaisi? Kannattaako luopua asunnosta?
5. Vapauta kaikki raha, mikä liikenee. Tämä onkin talouskurissa kenties vaikein paikka. Omaa elämäntapaa on muutettava. Mitä arvokasta sinulla on? Kannattaako niitä myydä - paljonko ne toisivat? Älä osta mitään. Lopeta suoratoistot ja kilpailuta.
6. Asennoidu oikein. Jos muutos tuntuu pahalta niin vielä pahemmalta se tuntuu, jos et halua hyväksyä sitä. Ruokamenoja on mahdollista karsia huomattavasti ja aikuinen ihminen tulee toimeen 1-2kk hyvin vähällä.
7. Hae vertaistukea. Lue muiden kokemuksia, jotka ovat olleet samassa tilanteessa, mutta selvinneet.
8. Motivoi ja kannusta itseäsi. Mitä muuta hyötyä muutoksesta ja pihistelystä seuraa? Putoaako painosi ja pääsetkö sen seurauksena vihdoin juoksemaan? Onko asuntosi kerrankin siisti kun olet luopunut turhasta?
9. Heikkoja hetkiä on elämässä kaikilla. Älä syyllistä ja soimaa itseäsi loputtomiin - myönnä ongelma ja tee asialle jotakin.
10. Opettele nauttimaan asioista ja elämästä itsestään. Kaikkea ei tarvitse ostaa ja omistaa vaan suurempaa iloa voikin tuoda se, että olet vapaa. Mieti tunnetta, kun olet maksanut velat ja saanut taloutesi taas kuntoon, vapauttavaa!

Tietoinen kuluttaminen

Kun talousvaikeudet on selätetty, voidaan opetella uudenlaista tapaa suhtautua rahaan ja kuluttamiseen. Tämä on tietenkin tärkeää siinäkin mielessä, ettei vastaavanlaista tilannetta pääsisi syntymään uudelleen.

Yhteiskunta kannustaa kuluttamaan ja jopa velkaantumaan. Erilaiset luotot ja erämaksut voivat kuulostaa hyvältä, mutta siinä kohtaa kun erien määrä nousee 1-2 vuoden ajalle kannattaa juosta. Se kertoo nimittäin siitä, ettei hankintaan ole todellisuudessa varaa. Jos haluat ostaa jotakin isompaa, säästä. Sitten kun sinulla on tuo summa kasassa niin et välttämättä haluakaan enää käyttää sitä siihen, mitä olit ajatellut ostaa, sillä olet joutunut näkemään paljon enemmän vaivaa ja näet konkreettisemmin mikä tuon hankinnan arvo oikeasti on. Oma havahtumiseni tähän asiaan tapahtui asuessani Egyptissä: siellä ei myönnetä mitään lainoja tai osamaksuja vaan hankinnat ja jopa asunnot ostetaan vain käteisellä. Ne tunnetusti piirtää, kellä on liitua. Joku voisi ajatella, että eihän tavalliset ihmiset tule ikinä omistamaan tuollaisella systeemillä mitään, mutta toisaalta kukaan ei myöskään silloin esimerkiksi pelaa rahaa, jota ei ole. Suomessa taas sellainenkin onnistuu.